Kesäduunitarinoita

  • Alexander_Stubb
    Alexander Stubb
    DUUNIPAIKKA: Gebruder Lang Papier Fabrik, Saksa
    TEHTÄVÄ: Paperimies
    VUOSI: Kesä 1992

    Paperitehtaalta ministeriksi

    Kesällä 1992 olin paperimies. Kesäduunina Gebruder Lang Papier Fabrik, joka oli tuolloin Myllykosken omistuksessa. Paikkana piskuinen Ettringenin kylä eteläisessä Saksassa. Enhän minä mitään paperista ymmärtänyt, mutta kivaa oli. Työharjoittelu tehtiin kolmessa jaksossa. Ensimmäiseksi työskentelin toimistolla. Lajittelin laskuja ja sen sellaista. Toinen jakso oli jo sitten laboratoriossa. Testailtiin paperin laatua. Lopuksi pääsin ihan paperikoneen ääreen. Olihan se hieno kesä. Saksankielentaito parani ja näin läheltä miten paperitehdas toimii. Ja eihän se taskurahakaan haitannut. Vielen Dank!

    KERRO OMA KESADUUNITARINASI

  • Peter Vesterbacka
    Peter Vesterbacka
    DUUNIPAIKKA:
    TEHTÄVÄ: Kaalin istuttaminen
    VUOSI:

    Kaalimaalta Rovion markkinointijohtajaksi

    Olin lukion jälkeen kesätöissä Ahlstromillä Noormarkussa, lähellä Poria. Tehtäväni oli istuttaa kaalia. Ulkona oli hauska olla duunissa, vaikka tietysti välillä paistoi ja välillä ei. Mutta työ itsessään oli ihan miellyttävää tekemistä. Kesäduunikokemus oli siksikin hyödyllinen, että minun piti pyöräillä kymmenen kilometriä suuntaansa päivittäin. Sen ansiosta olin hyvässä kunnossa, kun menin armeijaan.

    KERRO OMA KESADUUNITARINASI

  • Katainen
    Jyrki Katainen
    DUUNIPAIKKA: Lähikauppa
    TEHTÄVÄ: Myyjä lihatiskillä
    VUOSI:

    Pääministerin kesätyö lähikaupan lihatiskillä

    Työskentelin kesäisin ja viikonloppuisin usean vuoden ajan lähikauppamme lihatiskillä. Se oli upea ja kehittävä kokemus. Sain tehdä nuorena ihmisenä oikeaa työtä aikuisten ammattilaisten seurassa ja opissa. Sain vastuuta ja opin uutta. Minuun myös luotettiin. Työkavereiden ja asiakkaiden kannustus oli kasvattavaa. Sain myös innostua työstä. Ilman tätä kauppiasperheiden tarjoamaa mahdollisuutta olisin jäänyt paljosta paitsi.

    KERRO OMA KESADUUNITARINASI

  • Haglund
    Carl Haglund
    DUUNIPAIKKA: RedInns glasskiosk i Ingå / Jäätelökioski Inkoossa
    TEHTÄVÄ: Glassförsäljare / Jäätelönmyyjä
    VUOSI: 1995

    Carl Haglund och en regnig glassommar

    Jobbet i glasskiosken kändes sommaren 1995 som en lottovinst. Nittiotalets lågkonjunktur var ännu aktuell och det var svårt att få ett jobb till sommaren. Somrarna i början av nittiotalet hade dessutom varit soliga så glasskiosken nere i hamnen kändes som en superlockande tanke. Sommaren innan hade jag jobbat som gurkplockare, ett tungt och svettigt jobb. Nu skulle det bli varmt och dessutom fick man som tjänsteförmån äta så mycket glass man orkade. Inte illa.

     

    Sommaren blev dock inte helt som jag tänkt det. Det blev nämligen en av århundradets regnigaste somrar. Och jag satt inlåst i en plåtlåda och lyssnade på hur regnet smattrade ner. Kunder var få, riktigt få. Några soliga dagar blev det ju också. Då flockades desto fler vid kiosken för att njuta av glass. Men de flesta dagar var otroligt tysta. Jag hann däremot äta en hel del glass (efter den sommaren åt jag inte glass på tio år) och läsa många böcker i väntan på kunderna. I ärlighetens namn var det ganska tråkigt. Men å andra sidan lärde jag mig att uppskatta ett regelbundet jobb också om det var tråkigt och jag kom även till insikten om att ett jobb inte alltid är roligt. Dessutom fick jag lära mig hantera en kassa. Och sist men inte minst måste det nämnas att jag fortsättningsvis är riktigt duktig på att vrida ihop stiliga, stora glassbollar.

     

     

    Carl Haglund ja sateinen jäätelökesä

    Työ jäätelökioskissa tuntui kesällä 1995 lottovoitolta, sillä lama vaikutti edelleen ja kesätöiden saaminen ei ollut  itsestäänselvyys.  Koska 1990-luvun alun kesät olivat olleet aurinkoisia, satamassa sijaitseva jäätelökioski houkutteli työpaikkana.  Kenties tähän vaikutti myös edelliskesän rankka ja hikinen työkokemukseni kurkunpoimijana. Työetuihini kuului myös rajoittamaton jätskinsyöntioikeus. Ei paha.

     

    Kesästä ei kuitenkaan tullut sellainen kuin toivoin. Siitä tuli itse asiassa yksi vuosisatamme sateisimmista. Asiakkaita oli vähän, jos ollenkaan ja niinpä löysin itseni jätskikopista kuuntelemasta sateen ropinaa.  Jätskin syönnille oli toisaalta paljon aikaa (sen kesän jälkeen en syönyt jäätelöä kymmeneen vuoteen),  ja asiakkaita odotellessa ehdin lukea monta kirjaa. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö homma olisi tuntunut vähän tylsältä.

     

    Oli kokemuksessa silti hyviäkin puolia. Opin arvostamaan säännöllistä, tylsältäkin tuntuvaa työtä ja ymmärsin, ettei työ voi aina olla hauskaa. Lisäksi opin käsittelemään kassaa. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä:  minusta kehittyi aikamoinen jätskitaituri. Osaan edelleen pyöritellä isoja ja tyylikkäitä jätskipalloja.

     

     

    KERRO OMA KESADUUNITARINASI

  • Teppo Rantanen
    Teppo Rantanen
    DUUNIPAIKKA: Pirkanmaan luontopiiri
    TEHTÄVÄ: Pohjoismaisen luontoleirin työntekijä
    VUOSI: 1975

    Luontoleiriltä Deloitten johtoon

    Pohjoismainen luontoleiri oli ensimmäinen kesäduuni, josta sain palkkaa. Töissä opastin pohjoismaisia osallistujia Kokemäen Puurijärvellä. Erikoisinta oli se, että TV2 kuvasi siellä samaan aikaan fiktiivistä ohjelmaa luontoleirillä olevasta pojasta. Pääsin esiintymään tuotantoon ja pian sain ihmetellä itseäni ensimmäistä kertaa telkkarista. Seuraavat kesät sujuivatkin sitten vähän toisenlaisissa merkeissä perheeni tilitoimistossa.

    KERRO OMA KESADUUNITARINASI

  • soini_small
    Timo Soini
    DUUNIPAIKKA: Linkosuo Oy
    TEHTÄVÄ: Taikinan ylöslyönti, patongin ja ranskanleivän viiltäminen sekä leivän pakkaaminen.
    VUOSI: Kesät 1981 ja 1982

    Leipomosta äänikuninkaaksi

    Ensimmäisen työviikon aikana kerrottiin jatkuvasti juttuja arinasta. Ihmettelin, että eikö täällä osata muusta puhua. Kuuntelin kuitenkin jutut tarkkaan, olihan kyse ensimmäisestä työpaikastani. Toisella viikolla tuli käsky viedä arinahöylä mestarikoppiin. Tämä tuntui tärkeältä. No, arinahöylän sijaan löytyi tuhti kakkosnelosen tukki. Minua oli narutettu. Makea nauru kuului taustalta. Tähän lankaan menivät kaikki uudet. Arinahöylää ei ole olemassakaan.

     

    Linkosuon kesätyö oli minulle tärkeä avaus työelämään. Yhteys on säilynyt tähän päivään asti. Talven presidentinvaalikampanjan aikana, joulun alla 2011, kävin avaamassa uuden tuotantolinjan Linkosuon Mannakorven leipomossa.

    KERRO OMA KESADUUNITARINASI

  • Arhinmaki_1
    Paavo Arhinmäki
    DUUNIPAIKKA: Helsinki Cupin kioskit
    TEHTÄVÄ: Kioskimyyjä
    VUOSI: Muutamana vuonna 90-luvun alussa

    Kioskimyyjästä puoluejohtajaksi

    Työskentelin muutamana kesänä joukkuekavereideni kanssa Helsinki Cupin, Stadi Cupin ja muiden suurten turnausten aikana Käpylän urheilupuiston kiskoilla. Teimme todella pitkiä päiviä, mutta työ oli mukavaa. Tärkeintä ensimmäisten palkkojen lisäksi oli työporukan hyvä yhteishenki. Autoimme toinen toisiamme ja meille kehittyi aivan oma työpaikkahuumorimme. Oli myös mukavaa päästä palvelemaan ulkomaalaisia asiakkaita ja selvittelemään molemminpuolisesti vajaalla kielitaidolla ostoksia. Koko ajan tuli vastaan uusia tilanteita ja piti osata reagoida erilaisissa tilanteissa. Opimme nopeasti ja osasimme varautua siihen, että sateisella säällä meni makkaraa ja kahvia, aurinkoisella limua ja jäätelöitä. Sääennusteita tarkkaillen mietimme jo valmiiksi seuraavan päivän tarpeita. Myöhemmin olen ollut kesätöissä mm. hampurilaisravintolassa, ministeriössä ja puisto-osastolla.

    KERRO OMA KESADUUNITARINASI

  • Rasanen_1
    Päivi Räsänen
    DUUNIPAIKKA: Nuijamaa
    TEHTÄVÄ: Mansikanpoimija
    VUOSI: 1971-73

    Mansikanpoimijasta sisäasiainministeriksi

    Py­rin ai­na te­ke­mään poi­mi­ja­po­ru­kan par­haan tu­lok­sen, min­kä vuok­si aloi­tin työ­päi­vän jos­kus jo aa­mu­vii­del­tä. Sain­kin isän­näl­tä ke­hu­ja ‘Nui­ja­maan no­peim­pa­na man­si­kan­poi­mi­ja­na’. Kun olin kolmena kesänä poiminut mansikoita,  pää­sin nos­ta­maan kan­to­ja tur­ve­suol­le. Kui­va­te­tus­ta pöl­lyä­väs­tä suos­ta nos­tet­tiin kan­to­ja ja hei­tel­tiin nii­tä edel­lä kul­ke­van trak­to­rin la­val­le. Kas­vot oli­vat ai­van mus­tat työ­päi­vän päät­teek­si.

    KERRO OMA KESADUUNITARINASI

  • Telanne_Kai_2
    Kai Telanne
    DUUNIPAIKKA:
    TEHTÄVÄ: Kiertävä torikauppias
    VUOSI: 1985

    Torimyyjästä toimitusjohtajaksi

    Yliopistossa opiskellessani meillä pälkähti kavereiden kesken päähän ryhtyä torikauppiaiksi. Perustimme jokainen oman toiminimen, ostimme kimpassa myytävää tavaraa ja lähdimme kiertämään maatalousnäyttelyjä, urheilutapahtumia, kesätoreja ja messuja. Kauppasimme lähinnä keittiötarvikkeita: kahvin kestosuodattimia, muovisia vihannesleikkureita, liikkuvia hanasuuttimia ja perunankuorimaveitsiä. Tuona aikana opin, että myyntityö ja sen tulos ovat omasta aktiivisuudesta kiinni. Ja pärjäsin hyvin. Huikkasin ihmisille siinä myyntipöydän äärellä että tulkaahan katsomaan käänteentekevää uutuutta. Vedin kunnon show’n ja pyyhkäisin likaisen ikkunalasin puhtaaksi myynnissä olevalla ikkunaliinalla. Kauppa kävi, tienasimme hyvin, kulutimme vähän ja majoituimme leirintäalueilla. Eikä päivän jälkeen jaksanut muuta kuin mennä saunaan, uimaan ja nukkumaan. Mutta se jos mikä oli huikeeta ja opettavaista myyntimiehen hommaa.

    KERRO OMA KESADUUNITARINASI

  • Stenback1
    Pär Stenbäck
    DUUNIPAIKKA: Posti
    TEHTÄVÄ: Postinkantaja
    VUOSI:

    Postinkantajasta eduskuntaan

    Työskentelin postinkantaja aikana jolloin posti oli vielä Posti, ja kotipaikkakunnalla oli siihen aikaan viitisenkymmentä työntekijää konttorissa. Olen miettinyt, mitä se on merkinnyt minulle kun olin siellä pari-kolme kesää ja joulun pyhinäkin. Kun hain kansanedustajaksi 28-vuotiaana ihmiset kotipaikkakunnalla ajattelivat minusta, että hän on yksi meistä ja kantanut meille postia. Sillä oli kyllä merkitystä.

    KERRO OMA KESADUUNITARINASI